Reflectorilla aloitti kesällä projektipäällikkönä Minna Hellgrén, joka sujahti heti mukaan asiakkaan projektiin finanssipuolelle. Minna toimii liiketoiminnan projektin vetäjänä kyseisessä toimeksiannossa.  

Mikä innosti tulemaan Reflectorille töihin? 

Reflectorilla työskentelevä ystäväni antoi yrityksestä erittäin positiivisen kuvan ja innosti hakemaan. Olen viihtynyt tosi hyvin. 

Joko olet tutustunut kollegoihin?

Kyllä, olen jo tutustunut kollegoihini! He tuntuvat avuliailta, vilpittömiltä ja välittömiltä ammattilaisilta, joiden kanssa on kiva työskennellä ja ottaa välillä rennostikin. Tuntuu, että olemme samalla aallonpituudella. 

Työskenteletkö kotoa käsin, toimistolla vai asiakkaan tiloissa?

Teen töitä pääasiassa etänä, mutta välillä käyn asiakkaan luona. Tapaisin kyllä mieluusti työkavereita useamminkin. Etätöissä on puolensa – niin hyvät kuin huonot. Hyvää on, että aikaa ei kulu matkoihin, mutta toisaalta etänä ei tule aina yhdessä tekemisen meininkiä, kun kaikki kommunikointi tapahtuu tietokoneen kautta. Lisäksi viestinnän pohjautuessa pitkälle kirjoitettuun tekstiin pitää kiinnittää erityistä huomiota viestin sisältöön ja varsinkin tyyliin. Pyrin käymään asiakkaalla viikoittain. Reflectorlaisten kanssa järjestetään onneksi joka viikko virtuaalisia tapaamisia, joiden avulla pysyy ”jengissä mukana”. Lisäksi firman sisäiset koulutukset ovat yleensä paikan päällä, jotta tapaamme toisiamme.

Mikä on parasta työssäsi? 

Työkaverit – ehdottomasti! Toki saan kiksejä kehittämistyöstä ja määränpäähän pääsemisestä. Paras palaute ikinä on ollut, kun kollega tuli kiittämään, miten helpoksi työn tekeminen on tullut verrattuna entiseen, kun saimme sisäisen ohjausjärjestelmän käyttöön. 

Millaisissa tapauksissa asiakkaiden kannattaa pyytää sinut mukaan projektiin? 

Olen toiminut hyvin erilaisissa tehtävissä. Pääosaamistani ovat kuitenkin projektinhallinta ja laatu liittyen ISO9001-standardiin. Tekemisessäni on aina ollut vahva kehittämisen näkökulma. 

Mitä kertoisit itsestäsi?

Muutin kolmekymppisenä Helsingistä tänne Turun seudulle pakoon ikuista jonottamista ja rakkaudesta Saaristomereen. Työkaverit ostivat lähtiessä lahjaksi paluulipun Helsinkiin, mutta sitä ei ole tullut käytettyä – ainakaan vielä. Saaristomerellä rakkain paikka on Kustavi, mutta veneillessä tykkään Björköstä. Siellä pääsee aina uimaan, oli levätilanne muualla mikä tahansa. Olen jo vuosia äänestänyt henkilöitä, jotka edes lupaavat tehdä Itämeren hyväksi jotain. Toivon, että lapseni saisivat jossain vaiheessa nauttia puhtaasta Itämerestä.