Nyt, kun kaikkein huuruisin tekoälyhuuma alkaa tällä erää olla ohi, aihe ei enää näy ihan päivittäisessä uutisoinnissa. Olen tässä jo hieman odotellut, milloin pitkään jatkuneet, hieman negatiivisella kulmalla kirjoitetut tekoälyjutut ja mielipiteet kääntyisivät asteittain positiivisempaan suuntaan.

Julkista keskustelua lehtien palstoilla ja somekanavissa ovat mielestäni hallinneet kaksi melko pessimististä teemaa:

1) Tekoäly vie tältä ja tuolta ammatilta työt – oletko tulevaisuudessa työttömien listalla? 

2) Tekoäly mullistaa tämän ja tuon toimialan – onko yrityksesi tuhoon tuomittujen listalla?

Olen odottanut, milloin tekoälyahdistus muuttuisi yhä enemmän tekoälyunelmiksi: positiivisiksi tulevaisuuden kuviksi tai jopa ihan konkreettisiksi menestystarinoiksi siitä, mitä kaikkea hienoa voimme yhteiskunnassa saada aikaan tekoälyn ansiosta. Asiakaspalvelun parantamisen ja kokousmuistiinpanojen tekoälyavusteisen summeeraamisen lisäksi.

Mitä jos koodaamisen tehostuminen ei johdakaan säästötoimenpiteisiin ja väen vähentämiseen?

Minulla itselläni on seuraava ruusuinen tulevaisuudenkuva, jota yhdessä toisen perustaja-omistajamme, Ilkka Liliuksen kanssa yhdessä maalailimme.

Yksi IT-alaa huolestuttavista tulevaisuuden uhkakuvista on, että vaivalla koulutettuja tietotekniikan ammattilaisia ei enää jatkossa tarvitakaan niin paljon, koska generatiivinen tekoäly ja muut koodauksen apuvälineet tehostavat ja helpottavat koodaustyötä huomattavasti.

Koodauksen ammattilaisia tarvittaisiin tässä uhkakuvassa enää vain murto-osa aiempaan verrattuna, lähinnä ohjaamaan tekoälyn toimintaa ja tarkistamaan, että tekoälyavusteisesti tuotettu koodi on järkevää. Mutta mitä jos koodaustyön tehostuminen ei johdakaan koodarityövoiman vähentämiseen?

Entä jos yritykset eivät näekään tekoälyavusteisessa koodaamisessa mahdollisuutta säästää kehittämisen kustannuksissa, vaan yritykset päättävätkin tehdä samalla investoinnilla huomattavasti enemmän koodia (eli kehitystä) kuin aiemmin? Voisiko käydä niin, että yritykset näkevätkin tässä mahdollisuuden käynnistää kehittämishankkeita, joihin investoiminen ei aiemmin ole ollut järkevää? Onko käsissämme mahdollisuus kehittämisen velkavankeudesta vapautumiseen?

Nyt moni yritys kamppailee useamman ison järjestelmäuudistuksen keskellä. Järjestelmät murenevat alta ja teknistä kehittämisvelkaa saattaa syntyä yrityksissä jopa enemmän kuin sitä pystytään purkamaan. Tilanne on monelle yritykselle vaikea. Kaikkea pitäisi kehittää, mutta rahaa ja aikaa ei ole. Kehittämisen kohteet pitää priorisoida tarkasti.

Ilkka Lilius vertasi olettamusta koodaajien tarpeen vähentymisestä samaan ilmiöön, joka tapahtui ison lamppumurroksen kanssa 2010-luvun alkuvuosina, jolloin hehkulamput kiellettiin. Niiden valmistus kiellettiin kokonaan ja kuluttajat ohjattiin energiasäästölamppujen, eli pienloistelamppujen, LED-lamppujen tai energiaa säästäviä halogeenien käyttöön. Tällöin yleisesti uskottiin, että näin iso muutos johtaa väistämättä suureen sähkön säästöön, koska energiansäästölamppu vie parhaimmillaan vain 20 % hehkulampun tarvitsemasta sähköstä.

Isot säästötavoitteet eivät kuitenkaan tapahtuneet. Tämä johtui siitä, että matalamman energiankulutuksen vuoksi lamppujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Lamppuja sijoitettiinkin lisää mitä erikoisimpiin paikkoihin ja niillä valaistiin kohteita, joita aiemmin ei olisi valaistu lainkaan. Kun valaistuksen kustannukset pienenivät, nähtiinkin arvoa uusien paikkojen valaisemisella, kuten pihan puiden ja pensaiden pimeän ajan valaistuksella, taulujen, kaappien ja nurkkien valaistuksella.

Entä jos tekoäly auttaakin purkamaan vuosien kehittämisvelkaa?

Mitäpä jos koodaukselle käykin sama asia kuin valaistukselle? Tekoälyavusteisen koodauksen myötä koodia pystytään tuottamaan huomattavasti enemmän ja aiemmin pullonkaulana ollut osaajapula helpottuu. Onkin realistista purkaa vuosikymmeniä kerääntynyttä kehittämisvelkaa ja liiketoiminnalta ja asiakkailta kerättyjä ”toiveiden tynnyreitä”, eli loputtomia vaatimusten backlogeja, joita aiemmin ei ole saatu toteutetuksi.

Yhtäkkiä tietotekniikalla voitaisiinkin tehdä kaikki se, mistä on aina haaveiltu. Backlogeja ei tarvitsisi tuskaisesti priorisoida, vaan voitaisiin toteuttaa myös niitä ”nice to have” -featureita.

Meidän ruusuisessa tulevaisuudenkuvassamme digitaalinen muutos ottaa uusia kierroksia ja yritykset voivat panostaa tietoteknisen velan purkamisen sijasta vaikkapa parempaan palveluun ja asiakkaiden saaman hyödyn kasvattamiseen, vihreään siirtymään, kasvuun, sotien lopettamiseen, maailman pelastamiseen. Tämä olisi mahtavaa! Lähdetäänkö yhdessä tätä kohti?