”Työpaikkojen ongelmat muun muassa työnjohdossa ja työhyvinvoinnissa lisäävät työntekijöiden halua tehdä enemmän etätöitä, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus.” Näin uutisoi Yle Työterveyslaitoksen kyselytutkimusta, joka tehtiin syksyllä 2021.
Tutkimus on ajankohtainen, koska työpaikoilla ollaan nyt ihan oikeasti siinä tilanteessa, että lähityöhön on mahdollista palata, ja joudutaan miettimään pelisääntöjä työn tekemisen sijoittamiseen eri paikkoihin.
Reflectorilla keskustelua työntekopaikasta ja sen vaikutuksista on käyty työntekijöiden kanssa jatkuvasti. Koronan alkuaikoina teemana oli ”miten etätyö vaikuttaa ja miten sen riskejä voitaisiin tunnistaa ja minimoida”. Nyt koronan väistyessä keskeistä on keskustella siitä, miten paljon tai vähän lähityöhön pitää tai halutaan siirtyä. Näyttäisi siltä, että suurin osa haluaisi työskennellä pääosin etänä, mutta myös välillä toimistolla. Tämä vastaa myös Työterveyslaitoksen tutkimuksen tuloksia.
Koska kaikki reflectorlaiset tekevät pääosin työnsä konsultteina asiakkaalle ja asiakkaan työnohjauksessa, Reflectorilla on työnantajana rajalliset vaikutusmahdollisuudet sopia, missä työt tehdään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, eikä saa tarkoittaa ”ei kuulu meille” -asennetta. Työnantajana vastaamme työntekijöiden hyvinvoinnista ja sitä tukevista työoloista. Siksi keskustelemme asiasta ja pyrimme vaikuttamaan siihen, että jokainen voisi työskennellä elämäntilanteeseensa, työskentelytapoihinsa ja työtehtäviinsä nähden parhaalla mahdollisella yhdistelmällä etä- ja lähityötä.
Etänä kysytään kuuluuko, eikä mitä kuuluu
Miten pitäisi suhtautua tutkimustulokseen, jonka mukaan ongelmat työyhteisössä ja työhyvinvoinnissa vetävät ihmisiä etätöihin? Ovatko etätyöt pakopaikka, jonka avulla ehkäistään uupumista?
Toisaalta tutkimuksessa tuli myös esille, että etätöissä työn huokoisuus vähenee ja työstä tulee intensiivisempää. Työn lomassa ei ole rupatteluhetkiä, jolloin puhutaan jotain ihan muuta kuin itse työasiaa. Virtuaalipalaverit alkavat kysymyksellä ”kuuluuko” sen sijaan, että kysyttäisiin ”mitä kuuluu”. Etätyöt siis myös lisäävät uupumisriskiä.
Hankalaksi tämän tekee se, että ihmiset ovat niin erilaisia. Paras tapa ja paikka tehdä töitä vaihtelee yksilötasolla todella paljon. Johtaminen on entistä tärkeämpää. Miten tukea jokaisen jaksamista juuri hänelle sopivimmalla tavalla? Miten huomata jaksamisen haasteet, kun kohtaamiset ovat erilaisia, kun ei tavata niin usein kasvotusten? Miten erottaa, onko oman toiveen työntekopaikka jaksamisen edistäjä vai uupumisen pakopaikka?
Muutokset pienin askelin
Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin keskeistä on vuorovaikutus, aito kuuntelu ja asioiden edistäminen pienin askelin. Monesti pienet, yksinkertaiset asiat auttavat enemmän kuin suuret kehityshankkeet.
Päiviin voi lisätä huokoisuutta muuttamalla virtuaalipalaverikulttuuria siihen suuntaan, että sielläkin on ihan ok jutella vaikka aluksi tai lopuksi ihan niitä näitä. Jos mietin viime päiviä, niin ”niitä-näitä” -aiheita on ollut turvallisen sään lisäksi sähköpotkulaudat, puutarhatyöt, naapurin eläkeläisten järjetön kunto, lasten työpaikat jne. Virtuaalipalaveriin katkoa ovat tuoneet kimalaisten pelastusoperaatio ja wifi-katkos, kun koira potkaisi pistokkeen seinästä. Ja pitihän näistäkin sitten jutella. Ja sitten taas palata asiaan.
Lyhyellä tähtäimellä kuulostaa tehottomalta, mutta aivan varmasti isommin katsottuna nämä edistivät jaksamisen lisäksi luovuutta ja yhteishenkeä.
Kollegoiden tapaaminen on tärkeää, jotta ”me”-identiteetti kehittyy ja säilyy. Erityisen tärkeää se on konsultointibisneksessä, missä päivittäiset työkaverit ovat ”asiakkaan ihmisiä”, ei omia kollegoja. Olemme myös miettineet, mihin panostamme yhteisissä tapaamisissa. Joka kuukausi järjestettävät henkilöstöpalaverit livenä olivat hyvä juttu, kunnes totesimme, että näihin kuluva raha ja läsnäolon tarve onkin hyödyllisempää sijoittaa vapaa-ajan tekemiseen. Infoa voi kuulla ja keskusteluun osallistua myös virtuaalisesti. Aito kohtaaminen esim. hohtobiljardissa tai hyvän ruuan äärellä antaa paljon enemmän mahdollisuuksia yhdessäoloon, tutustumiseen ja oman kulttuurin luontiin. Kesäjuhlia odotellessa!
Korona-aika pakotti meidät uudistamaan asiantuntijatyöntekotapoja, vaikka osin etätyö oli tuttu tapa toimia. Etätyön totaalisuus asetti uusia vaatimuksia ja laittoi työnantajat ihan uuteen tilanteeseen ajatellen velvollisuutta huolehtia työssä jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Miten nähdä jotain, mikä ei ole näkyvissä? Miten reagoida sellaiseen, mitä ei näe? Miten ymmärtää, miten etätyö ihan oikeasti vaikuttaa yksilötasolla jaksamiseen ja työntekoon?
Aion aloittaa pitämällä silmät auki, olemalla kiinnostunut ja kuuntelemalla, mitä minulle sanotaan. Mitä sinä ajattelit tehdä?
Leena Helenius
HR-johtaja, Reflector
Leena on kokenut HR-ammattilainen, joka ammentaa työssään monipuolisesta taustastaan erilaisissa johtamisen ja konsultoinnin rooleissa. Ikuisena, uteliaana opiskelijana hän haluaa koko ajan oppia uutta sekä HR-ammattilaisena että ihmisten ja työelämän tuntijana ja ymmärtäjänä.