Rekrytointiprosessi on epäonnistunut, jos yksikin siihen osallistunut lähtee tyhjin käsin. Näin minä väitän, ja näin minä haluan elää.

Ikävä kyllä edelleen kuulee työnhauista, joissa hakemuksen lähettämisen jälkeen ei kuulu mitään; joskus ei edes sitä ”kiitos kiinnostuksesta” -automaattiviestiä. Eikä se automaattiviesti todellakaan ole tyhjää parempi, jos se jää ainoaksi yhteydenotoksi. Varmaan ikävin ja epäkohteliain on kuitenkin tilanne, missä rekryprosessi alkaa ja päättyy samalla hetkellä – hakemuksen jättämisen hetkellä. Ilman, että hakija tietää prosessin päättyneen.

Suuri määrä hakijoita ei ole syy hoitaa rekrytointia huonosti ja tylysti. Jos olet niin onnellisessa asemassa, että avoimiin työpaikkoihisi on tunkua, järjestä rekrytointisi niin, että ehdit vastata jokaiselle nopeasti, ainakin kertoaksesi, miten prosessi etenee. Pidä myös huoli, että se etenee, kuten lupasit. Luottamusta luodaan vain olemalla lupauksiensa mukainen. Tyhjin käsin ja epävarmoin mielin jättäminen ei rakenna mitään hyvää.

Rekrytointiprosessissa luodaan luottamusta tulevaan

Luin taannoin LinkedInistä meille Reflectorille hakeneen julkiset kiitokset. Hän kiitti niistä ohjeista ja neuvoista uransa kehittämiseksi, jotka hän sai prosessin aikana. Hän ei kuitenkaan tällä kertaa ollut sopiva meidän asiakasprojekteihimme. Keskustelimme osaamisesta, mitä olisi hyvä kehittää ja siitä, mikä olisi erityisen arvokasta kokemusta konsultoinnin maailmaan. Tyyppinä hän on jo ihan huippu. Toivottavasti tapaamme uudelleen!

Edellä kuvattu on toiseksi parasta, mitä voi tapahtua rekrytointiprosessissa. Ihan parasta on tietysti se, että työntekijälle löytyy sellainen työ ja rooli sellaisessa yrityksessä, että molemmat kokevat saavansa paljon, ja uskovat iloa ja ammatillista ylpeyttä tuottavaan yhteistyöhön.

Luottamusta tulevaan ja yhdessä tekemiseen rakentaa se, että rekrytointiprosessi etenee sopivan rivakasti, mutta ennen kaikkea sovittujen aikataulujen mukaisesti, sovitulla tavalla. Pienessä organisaatiossa – kuten Reflector on – sopivan rivakka on tarvittaessa jopa vain pari päivää. Päätöksentekijät ovat lähellä ja valmiita nopeisiin liikkeisiin. Päätöksiä ei tarvitse hakea organisaation syövereistä ja palavereista.

Omalla tavallaan mukavia ovat myös ne keskustelut, joissa yhteisen pohdinnan jälkeen päädytään siihen, että nyt ei ole oikea aika, tai yritys ei ole juuri tässä tilanteessa se paras mahdollinen, tai ei löydy sopivaa roolia ja tehtävää. Uskon, että vaikka työntekijällä ei tämän prosessin jälkeen ole uutta työpaikkaa eikä yrityksellä uutta työntekijää, niin molemmat ovat saaneet jotain. Työntekijä on ehkä omilla pohdinnoillaan pystynyt tarkemmin hahmottamaan, mitä hän oikeasti haluaa työltä tai jopa elämältä, ja työnantaja on oppinut lisää työntekijöiden toiveista. Tai sitten jotain ihan muuta. Mutta tuskin tarvitsee lähteä tyhjin käsin.

Jokaisessa kohtaamisessa oppii uutta. Jokaisesta rekrytointiprosessista pitäisi saada jotain itselleen. Jotain sellaista, mitä voi hyödyntää tulevaisuudessa. Oivalluksia, oppeja tai ohjeita eteenpäin.

Suuressa sydämessäni haluaisin kaikki meille töihin. Ihan siinä samassa sydämessä aivojen avustuksella ymmärrän, ettei Reflector ole se oikea paikka kaikille. Mutta monille on. Monille tosi hyvä.