Finanssialan organisaatioissa vanhojen järjestelmien, eli ns. ”legacyn” uudistaminen on yksi suurimmista kehityshaasteista. Monet toimijat käyttävät edelleen vanhoja ratkaisuja, kuten mainframe-järjestelmiä, joiden päälle on vuosien varrella rakennettu useita kerroksia uudempaa teknologiaa. Mainframe-pohjaisten ratkaisujen korvaaminen voi olla todella hankala ja massiivinen projekti. Usein sanasta ”legacy” tuleekin mieleen juuri mainframe-pohjaiset järjestelmät.
Kehittämisen kannalta legacya voi olla melko uusikin teknologia. Jos järjestelmä ei taivu muutoksiin tai sen kehittäminen on hankalaa, se on käytännössä legacya riippumatta siitä, milloin se on otettu käyttöön.
Legacy ei siis tarkoita pelkästään kymmeniä vuosia vanhaa teknologiaa, vaan se voi olla myös uudehko, mutta arkkitehtuuriltaan jäykkä ratkaisu. Koska uudemmilla alustoilla teknologinen kehitys on ollut nopeaa, voi tuotannossa oleva uusikin ratkaisu olla sellainen, että sen käyttämät kirjastot ja kehikot ovat jo vanhentuneet, eikä niitä välttämättä enää tueta. Siksi niitä on myös vaikea ylläpitää.
Legacyn modernisoinnin haasteet
Vanhemman ja uudemman legacyn modernisointi ei ole yksinkertaista. Se on pitkä, vaiheittainen prosessi, joka vaatii tarkkaa suunnittelua ja syvällistä ymmärrystä kokonaisuudesta. Yksi keskeinen haaste on järjestelmien laajat integraatiot muihin palveluihin ja järjestelmiin.
Jokainen muutos voi vaikuttaa useisiin prosesseihin ja vaatia laajaa testausta. Dokumentoinnin puutteet ja vuosien varrella tehdyt räätälöinnit voivat aiheuttaa yllätyksiä, jotka hidastavat kehitystä ja lisäävät riskejä. Uudistaminen kuitenkin kannattaa riskeistä ja hankaluudesta huolimatta, sillä se mahdollistaa ketterämmän kehityksen, paremman asiakaskokemuksen ja vastaamisen tulevaisuuden sääntely- ja liiketoimintavaatimuksiin.
Legacy vai heritage?
Legacy-sanalla on ehkä hieman negatiivinen kaiku, mutta sananahan se tarkoittaa perintöä. Vanhoissa legacy-statusta nauttivissa järjestelmissä on poikkeuksetta liiketoiminnalle elintärkeitä toiminallisuuksia ja tietoa, joita ilman ei selvitä.
Vanhoihin järjestelmiin voitaisiin hyvin viitata myös toisella englanninkielisellä, perintöön viittaavalla sanalla ”heritage”, joka tarkoittaa arvokasta kulttuuriperintöä. Esimerkiksi COBOL:illa toteutettua, edelleen tarkoitustaan palvelevaa ja joustavasti kehitettävää järjestelmää kannattaisi pikemminkin kutsua arvokkaaksi perinnöksi.
On olemassa riski, että tänään tehdyt tietojärjestelmäinvestoinnit ovat huomisen painavaa painolastia. Miten varmistamme, ettei tämän päivän teknologia muutu huomisen legacyksi – raskaaksi historian painolastiksi – vaan säilyy käyttökelpoisena ja arvokkaana kulttuuriperintönä?
Väliaikainen ratkaisu lipsahtaa helposti pysyväksi
Tekoälyyn liittyvät innovaatiot vaativat yhä rivakampaa reagointia yrityksissä. Nopeus on valttia myös jatkuvasti muuttuvien asiakastarpeiden täyttämisessä. Aina ei ehditä miettiä jokaisen investoinnin ja teknisen toteutuksen koko elinkaarta etukäteen. Monelle organisaatiolle onkin tuttua se, että väliaikaisesta ratkaisusta tulee helposti pysyvä.
Huomisen historian painolastia vähentääkseen voi kuitenkin tehdä jotakin. Aloita näistä:
- Kiinnitä huomiota arkkitehtuuriin uuden järjestelmän valinnassa ja suunnittelussa: Mahdollistaako arkkitehtuuri järjestelmän muutoskyvyn ja laajennettavuuden? Onko järjestelmä modulaarinen? Tämä mahdollistaa myöhemmin myös vaiheittaisen irtikytkennän.
- Pyri välttämään räätälöintejä uuden pakettijärjestelmän valinnassa ja suunnittelussa, jotta et rakenna niistä taakkaa tulevia versiopäivityksiä ja järjestelmän uusimista silmällä pitäen.
- Minkä tahansa uuden järjestelmän toteutuksessa pidä huolta siitä, että dokumentaatio on kunnossa ja että se on tehty myös englanniksi. Jos järjestelmän sovittamisessa joudutaan kuitenkin konfiguroinnin lisäksi tekemään räätälöintejä, pidä huoli että ne ovat arkkitehtonisesti toteutettu kestävällä tavalla. Hyvästäkin ratkaisusta tulee nopeasti kehittämistä hidastavaa legacya.
