Onko teidänkin IT-investointipäätöksenne venyneet ja myöhästelleet viimeisten vuosien aikana? Investointien jumittamiselle on varmasti hyvin erilaisiakin syitä, mutta tyypillisesti päätöksentekoa vaikeuttaa tämänhetkinen geopoliittinen ja taloudellinen epävarmuus, korkotason vaihtelu ja tekoälyn kehittyminen.
Olen keväästä asti itse kehitellyt ja testaillut asiakkaiden kanssa hypoteesia ”AI-deflaatiosta”.
Sana deflaatio on taloustieteilijöiden mielestä ehkä väärin käyttää tässä yhteydessä, mutta mielestäni IT-toimiala kärsii tällä hetkellä juuri deflaatiosta: IT-investointipäätöksiä tuntuu olevan vaikea tehdä juuri nyt, koska mitä jos huomenna, ensi viikolla tai puolen vuoden päästä saman järjestelmän tai projektin saa paljon halvemmalla kuin nyt?
Tämä epäröinti on ymmärrettävää. Generatiivinen tekoäly on nopeuttanut moninkertaisesti koodaustyötä, minkä odotetaan vaikuttavan sovellusten ja järjestelmien hintoihin, sekä kehitykseen että ylläpitoon. Tehokkaamman ohjelmistotuotannon lisäksi tekoäly muuttaa tietysti myös paljon ohjelmistotuotteiden toiminnallisuuksia ja sisältöä ja sitä, mitä sovelluksella ylipäätään voi tehdä, mikä lisää epävarmuutta entisestään.
Ostajan kannalta halvemmat hinnat kuulostaa äkkiseltään hyvältä, mutta taloudellisesti deflaatio on huono juttu. Talouden deflaatio lykkää kulutusta, mikä hidastaa taloutta ja aiheuttaa helposti itseään ruokkivan negatiivisen kierteen. Deflaatio kasvattaa velkojen reaaliarvoa ja nostaa reaalikorkoja.
Talouden kokonaiskuvassa ei onneksi olla deflaation puolella, mutta IT-investointien suhteen tilanne tuntuu olevan toinen. Investointien lykkäämisellä on kuitenkin riskinsä ja hintansa. Mistä voi tietää, kumpi on parempi: lähteä liikkeelle rohkeasti, vai vielä vähän odottaa? Tässä muutamia ajatuksia odottelun aiheuttamista riskeistä.
Riskit, jos IT-investointeja lykätään ”deflaatiopelossa” tai muista syistä:
- Kilpailuetu valuu kilpailijoille, jotka investoivat jo nyt. Kilpailijat uskaltavat tehdä päätöksiä ja ottavat etumatkaa uusien palveluiden kehittämisessä tai toiminnan tehostamisessa
- Tekninen velka kasvaa. Datan ja prosessien pirstaloituminen jatkuu ja pahenee ja korjaamattomat ongelmat monimutkaistuvat sitä mukaa kun datamäärä ja käyttäjämäärä kasvavat.
- Odotettu säästö voi jäädä toteutumatta. Ainakin nyt näyttää siltä, että yritysten odotukset hinnan alennuksille ovat suurempia, kuin järjestelmätoimittajat pystyvät toteuttamaan.
- Myös lykkääminen maksaa. Vanhan järjestelmän ylläpito, manuaalityö ja tehottomuus maksavat koko odotusajan. Lykkäämisen ”säästö” ei ole ilmainen.
- Tietoturva- ja compliance-riski kasvaa vanhentuvien järjestelmien myötä.
- Kun moni lykkää päätöksiä nyt ja päättää edetä myöhemmin ”oikealla hetkellä”, kasvaa riski, että osaajista ja kapasiteetista syntyy pula. Tämä nostaa jälleen hintoja, eikä säästöä välttämättä synnykään.
- Organisaation muutosvalmius rapautuu odotellessa. Kun projekti lopulta käynnistyy, avainhenkilöt ovat voineet vaihtua tai organisaation muutoshalu hiipua, mikä nostaa toteutuksen riskiä.
Nämä riskit eivät tarkoita, että investointipäätökseen pitäisi lähteä pelosta tai hätiköidysti. Päätöstä kannattaa lähestyä suunnitelmallisesti. Seuraavat kuusi keinoa auttavat siinä.
Kuusi askelta onnistuneeseen investointipäätökseen epävarmassa tilanteessa
- Muista laskea odottamisen hinta. Älä vertaa pelkästään uuden toteutuksen kustannusta nyt ja tulevaisuudessa. Vertaa nykyisen tehottomuuden ja menetetyn kilpailuedun kustannusta oletettuun tulevaan säästöön.
- Etene vaiheittain. Älä odota täydellistä ratkaisua. Pilotoi pienesti ja mittaa oikea säästö omassa ympäristössä.
- Rakenna joustava, tekoälyvalmis arkkitehtuuri, joka pystyy hyödyntämään tulevaisuuden tekniset mahdollisuudet. Varmista modulaarisuus, avoimet rajapinnat ja kunnossa oleva data-arkkitehtuuri.
- Neuvottele hinnoittelu, joka jakaa tulevan tuottavuushyödyn (esim. tulosperusteisuus).
- Priorisoi riskin mukaan. Investoi kriittisimpiin järjestelmiin ensin.
- Pidä organisaatio ja data muutosvalmiina, vaikka tekninen toteutus odottaisi.
Paras lääke tilanteen epävarmuuteen ei ole antaa ajan kulua, vaan tehdä parempi suunnitelma. Kun priorisointi, vaiheistus ja hyötyjen mittaaminen ovat kunnossa, päätös kestää, vaikka hinnat vielä laskisivatkin.
